Nyt meinaa pukata pientä paniikin poikasta :/ enää kolme viikkoa ja me olemme menossa kohti lentokenttää! Toissailtana tuli yhtäkkiä sellainen olo, että mihin minä olen suostunut. Alkoi kovasti jännittämään ja mietityttämään, että pärjäänkö kahden pienen lapsen kanssa päivisin miehen ollessa töissä vieraassa maassa ja niin eri kultuurissa. No, ehkä minä kuitenkin pärjään :) Onneksi on luvassa Suomesta sukulaisia kylään useampaan eri otteeseen, ihanaa!
Asensin tuossa äsken skypen koneeseen siinä toivossa, että se pelaisi siellä Kiinassa. Voisi lapset nähdä oikeaa kuvaa Suomesta ja sukulaiset vastaavasti lapsia maapallon toiselta laidalta :) Pitää koekäyttää jo Suomessa, kun minun tietokoneasennuksiin ei aina ole luottamista! Sentään osaan jotenkuten käyttää blogia ;)
Maanantaina käy pari ihmistä kuvaamassa pari asuntoa Hangzhoussa ja lähettävät sitten kuvat meille, jotta voidaan vähän tarkastella paremmin vaihtoehtoja mihinkä siellä sitten asettua. Toivottavasti löytyisi suhkot hyvä asunto, missä olisi helppo olla lasten kanssa.
Kuulumisiin!
Voi että kuullostaa kyllä ihanalta. Ois huippua itsekkin päästä hetkeksi pois täältä perukoilta.
VastaaPoistaOnhan se kyllä hienoa päästä lähtemään. Varsinkin kolmen kotiäitivuoden jälkeen :) On niin suppeat piirit ollut, mutta toisaalta sitäkin arvokkaammat!
VastaaPoista